Tussit ovat monipuolinen ja innostava väline piirtämiseen, luonnosteluun ja värittämiseen. Ne sopivat sekä aloittelijoille että harrastajille, ja oikeilla valinnoilla niistä saa paljon irti. Tusseja löytyy laaja valikoima yksinkertaisista koulutusseista laadukkaisiin taiteilijamalleihin. Jokainen niistä tarjoaa omanlaisensa piirtokokemuksen. Kun ymmärtää erilaisten tussien ominaisuudet ja käyttötavat, on helpompi löytää omaan tyyliin sopiva välineistö.
Tussien monet käyttötavat
Tusseja käytetään monessa: luonnosvihkoissa, sarjakuvien piirtämisessä, kalligrafiassa ja värityksissä. Ne voivat toimia nopeina luonnosteluvälineinä tai tarkkojen yksityiskohtien korostajina. Värittäminen tusseilla on monelle rentouttavaa, sillä väri levittyy tasaisesti ja kirkkaana ilman suurta vaivannäköä. Harrastajat hyödyntävät tusseja myös sekoitettuna muihin välineisiin, esimerkiksi lyijykynän, värikynien tai vesivärien kanssa.
Tussit sopivat hyvin myös moderniin piirtämiseen, jossa korostuu graafinen jälki. Musta fineliner on monelle tuttu apuväline, kun halutaan selkeitä ääriviivoja. Toisaalta leveämmillä kärjillä voi peittää suurempia alueita nopeasti. Käyttötavat riippuvat omasta tavoitteesta – haluaako tehdä tarkkaa viivapiirrosta vai vapaita väripintoja.
Alkoholipohjaiset ja vesipohjaiset tussit
Tussien koostumus vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten ne käyttäytyvät paperilla. Yleisimmät vaihtoehdot ovat alkoholipohjaiset ja vesipohjaiset tussit, joilla kummallakin on etunsa.
Alkoholipohjaiset tussit tunnetaan voimakkaista ja kirkkaista väreistään. Ne sekoittuvat hyvin keskenään ja mahdollistavat kauniit väriliu’ut. Ne kuitenkin saattavat vuotaa paperin läpi, minkä vuoksi paksumpi paperi tai erikoisvalmisteinen tussipaperi on lähes välttämättömyys. Alkoholipohjaiset tussit sopivat erityisesti niille, jotka haluavat tehdä näyttäviä, kerroksittaisia värityksiä esimerkiksi hahmojen tai maisemien parissa.
Vesipohjaiset tussit käyttäytyvät eri tavalla. Ne muistuttavat enemmän vesivärejä ja niitä voi levittää vedellä siveltimen avulla. Tämä tekee niistä monikäyttöisiä, etenkin jos pitää maalauksellisesta tyylistä. Vesipohjaiset tussit eivät yleensä vuoda paperin läpi yhtä helposti, mikä tekee niistä aloittelijalle huolettoman vaihtoehdon. Toisaalta niiden sävyt eivät aina ole yhtä voimakkaita kuin alkoholipohjaisissa.
Erilaiset kärjet ja niiden merkitys
Tussien kärjet vaihtelevat ohutkärkisistä finelinereista leveisiin sivellinkärkiin. Oikean kärjen valinta riippuu siitä, millaista jälkeä haluaa tehdä.
Ohuet kärjet sopivat yksityiskohtien piirtämiseen, tekstin tekemiseen ja tarkkoihin ääriviivoihin. Keskikokoiset pyöreät kärjet ovat monikäyttöisiä ja toimivat hyvin yleiskäytössä. Sivellinkärjet puolestaan ovat suosittuja, koska ne mahdollistavat sekä ohuet viivat että leveät vedot samassa tussissa. Niillä voi tehdä kalligrafiaa, dynaamista viivapiirrosta ja eläväisiä väripintoja.
Moni harrastaja huomaa, että paras ratkaisu on yhdistellä eri kärkiä. Finelinerilla tehdyt ääriviivat voi värittää sivellinkärjellä, jolloin työskentely on nopeaa ja jälki monipuolista. Kärjen valinta vaikuttaa siis paitsi lopputulokseen myös piirtämisen rytmiin ja tunnelmaan.
Paperin valinta on tärkeää
Tussit käyttäytyvät hyvin eri tavoin riippuen paperista. Tavallinen tulostinpaperi imee väriä nopeasti ja saa sävyt leviämään, mikä tekee työskentelystä hankalaa. Paksumpi piirustuspaperi toimii paremmin, mutta kaikkein paras valinta on tussikäyttöön suunniteltu marker-paperi. Se on pinnoitettua niin, että värit sekoittuvat kauniisti ilman hallitsematonta leviämistä, ja samalla se säästää tussia kulumasta turhaan.
Markeripaperin ohuus voi yllättää aloittelijan, mutta se on suunniteltu juuri tussien ominaisuuksia varten. Sen pinta estää väriä imeytymästä liikaa, jolloin sävyt säilyvät kirkkaina ja tussit kestävät kauemmin. Vääränlainen paperi – esimerkiksi erittäin imukykyinen ja karhea luonnospaperi – voi kuluttaa tussit yllättävän nopeasti loppuun, sillä väri imeytyy syvälle kuituihin. Jos markeripaperia ei ole saatavilla, kannattaa valita vähintään 160–200 g/m² sileäpintainen paperi, joka pitää tussit hyvässä kunnossa ja tekee työskentelystä miellyttävämpää.
Vinkkejä tussien hankintaan ja käyttöön
Tusseja valitessa kannattaa miettiä omaa käyttötarkoitusta ja budjettia. Aloittelijalle riittää usein pieni perussetti, jossa on muutama väri ja peruskärki. Näillä pääsee hyvin kokeilemaan, mikä tyyli tuntuu omimmalta. Harrastaja voi puolestaan hyötyä laadukkaammista tusseista, joissa on laajempi väriskaala ja parempi pigmentti.
Tusseja kannattaa säilyttää vaakatasossa, jotta väri jakautuu tasaisesti kärkeen. Korkit on hyvä sulkea huolellisesti, sillä muuten tussit kuivuvat nopeasti. Käytössä kannattaa myös hyödyntää värikarttaa: kokeile jokainen sävy erilliselle paperille ja merkitse se itsellesi muistiin. Näin tiedät aina, miltä väri näyttää paperilla – usein sävy on erilainen kuin mitä korkista voisi päätellä.
Tussit osana luovaa työskentelyä
Tussit eivät ole vain välineitä viivan vetämiseen tai alueiden värittämiseen, vaan ne voivat olla portti kokonaan uuteen tapaan ilmaista itseä. Niiden vahvuus on kirkkaissa väreissä, selkeissä linjoissa ja siinä, että ne houkuttelevat kokeilemaan rohkeammin. Kun uskaltaa yhdistää erilaisia kärkiä, testata eri paperilaatuja ja sekoittaa tusseja muihin välineisiin, piirtäminen saa uusia ulottuvuuksia.
Monelle harrastajalle tussit ovat väline, jotka kulkevat mukana luonnoskirjan välissä arjen pienissä hetkissä. Ne sopivat nopeisiin luonnoksiin, mutta niillä voi rakentaa myös suuria ja yksityiskohtaisia teoksia. Tärkeintä on antaa välineelle mahdollisuus yllättää: joskus pieni väriläiskä paperin kulmassa voi kasvaa ideaksi, josta syntyy kokonainen sarja.
Tussien vahvuus on myös siinä, että ne tekevät luovuudesta saavutettavaa. Ei tarvita suuria valmisteluja, maalauspohjia tai kuivumisaikoja – vain paperi ja tussi. Tämä helppous madaltaa kynnystä tarttua luovaan tekemiseen, ja siksi tussit sopivat erityisen hyvin rentouttaviin, arkisiin piirroshetkiin. Kun piirtäminen tuntuu vaivattomalta, on helpompi keskittyä siihen, mikä taiteessa on tärkeintä: itse tekemisen iloon.