Luovuus – mitä se on ja miksi sillä on väliä

Luovuus on sana, joka herättää monia mielikuvia. Toiselle se tarkoittaa taiteilijan inspiraatiota, toiselle kykyä ratkaista ongelmia arjessa uusilla tavoilla. Todellisuudessa luovuus on molempia: se on kykyä yhdistää asioita, joita ei ennen ole yhdistetty, ja nähdä tuttu ympäristö uudessa valossa. Moni kokee sen mystisenä ominaisuutena, mutta luovuus ei ole pelkkä lahja, se on tapa ajatella ja toimia. Se näkyy niin piirustuspöydän ääressä kuin tavallisessa keittiössä.

Mitä luovuus on ja mistä se syntyy

Luovuus ei ole yksittäinen hetki tai yksittäinen idea, vaan prosessi, jossa mielikuvitus ja tekeminen kietoutuvat yhteen. Taiteilija ja kouluttaja Linda Naiman kuvaa luovuutta kykynä muuttaa mielikuvitukselliset ideat todellisuudeksi. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että pelkkä ajatus ei vielä riitä, sen täytyy myös toteutua. ”Jos sinulla on ideoita, mutta et toteuta niitä, olet mielikuvituksellinen, mutta et vielä luova”, Naiman sanoo. Ajatus on yksinkertainen mutta olennainen: luovuus on tekoja, ei pelkkää unelmointia. Sama periaate pätee niin maalaamiseen, kirjoittamiseen kuin ongelmanratkaisuunkin.

Luovuutta voi kuvata yhdistelykyvyksi. Blogikirjoittaja Maria Popova näkee sen tapana yhdistää elämän varrella kertyneitä havaintoja ja tietoa tavalla, jota ei ennen ole nähty. Psykologi Rollo May puolestaan korostaa luovuuden intohimoa: se tuo esiin sen, mikä on ollut piilossa, ja avaa oven uuteen. Luovuus ei siis ole sattumaa, vaan seurausta uteliaisuudesta ja halusta kokeilla. Taiteilijalle tämä näkyy esimerkiksi siinä hetkessä, kun uusi väriyhdistelmä tai valon muutos avaa kokonaan uuden suunnan teokselle. Mutta miksi toisilla tuntuu olevan loputtomasti ideoita, kun taas toisilla inspiraatio pysähtyy alkuunsa?

Luovuus on kyky yhdistää ja oivaltaa

Luova ihminen ei välttämättä keksikään jotain täysin uutta, vaan yhdistää olemassa olevaa eri tavalla. Moni taiteilija on löytänyt oman tyylinsä juuri kokeilun ja sattuman kautta. Tästä näkökulmasta myös taide on jatkuvaa idean jalostamista – jokainen viiva, varjostus tai väri on askel kohti ymmärrystä. Sama pätee kaikkeen luovaan työhön: musiikissa, ruoanlaitossa tai yritystoiminnassa. Jokainen kerta, kun kaksi asiaa törmää toisiinsa ja syntyy jotain uutta, luovuus on läsnä.

Luovuus on myös ajattelun muutos. Siinä missä mielikuvitus rakentaa vaihtoehtoja, luovuus vie niistä jonkin toteen. Se vaatii uteliaisuutta, mutta myös uskallusta epäonnistua. Huomaan usein, että parhaat ideat syntyvät silloin, kun uskaltaa astua ulos totutusta tavasta tehdä tai lähtee vaikkapa kävelylenkille haukkaamaan raitista ilmaa. Blak.fi:n artikkelissa Inspiraation löytäminen taiteessa on lisää esimerkkejä siitä, miten uutta voi syntyä, kun antaa ideoille tilaa hengittää.

Luovuuden psykologia ja aivotutkimus

Luovuus ei ole vain tunne, vaan monimutkainen aivojen yhteistyö. Psykologi Mihaly Csikszentmihalyi kuvasi luovuutta tilaksi, jossa ihminen uppoutuu täysin tekemiseensä, ja tätä hän kutsui flow-tilaksi. Aivotutkimus tukee ajatusta. Tutkimusten mukaan luova ajattelu perustuu kolmen aivoverkoston yhteistyöhön. Lepotilaverkosto (Default Mode Network) on se osa, joka tuottaa uusia ideoita ja mielikuvia. Toiminnanohjausverkosto (Executive Control Network) arvioi ja kehittää näitä ajatuksia eteenpäin, kun taas tärkeyden tunnistusverkosto (Salience Network) auttaa huomaamaan, mitkä ideat ovat olennaisia ja ansaitsevat jatkotyöstöä. Kun nämä verkostot toimivat tasapainossa, syntyy tila, jossa ajatukset virtaavat vapaasti mutta pysyvät silti hallinnassa. Juuri silloin syntyvät ne kuuluisat oivallukset. (Creativity – Psychology Today, 2025)

Luoville ihmisille on tyypillistä yhdistää ristiriitaisia piirteitä. He voivat olla samaan aikaan energisiä ja rauhallisia, leikkisiä mutta kurinalaisia. Tämä tasapaino tekee luovuudesta kiinnostavaa, mutta myös haastavaa. Aivot rakastavat tuttuutta, silti luovuus vie kohti tuntematonta.

Luovuus osana elämää ja arkea

Luovuus ei rajoitu maalauspohjalle tai studion ovelle. Psykologian professori Ruth Richards käyttää termiä ”arkiluovuus” kuvatessaan tapoja, joilla ihmiset ilmentävät luovuutta päivittäin. Se voi näkyä tavassa asetella kukat maljakkoon, keksiä nopea ratkaisu arjen ongelmaan tai maalata kiveen kuvio, joka saa hymyilemään. Tällainen luovuus ei ehkä mullista maailmaa, mutta se tekee arjesta rikkaampaa ja tietoisempaa.

Itse huomaan usein, että luovuus hiipii esiin silloin, kun sitä ei yritä pakottaa. Eräänä päivänä vaihdoin tavallisen siveltimen puutikkuun vain kokeillakseni, ja lopputulos oli täysin odottamaton, mutta juuri siksi niin palkitseva. Pienet kokeilut, joissa ei ole suuria odotuksia, pitävät luovuuden liikkeessä. Luovuus ei katoa, vaikka se välillä uinuisikin; se vain odottaa, että sille annetaan tilaa.

Luovuutta ympäröi useita sitkeitä myyttejä. Yksi niistä on ajatus, että luovuus on synnynnäistä ja harvinaista. Exeterin yliopiston tutkimus kuitenkin osoittaa, että ratkaisevaa ei ole lahjakkuus, vaan harjoittelu ja motivaatio. Mozartin tarina on tästä klassinen esimerkki: hän harjoitteli 16 vuotta ennen kuin sävelsi mestariteoksensa. Sama periaate toimii taiteessa – kukaan ei synny valmiiksi, mutta jokainen voi kehittyä.

Myyttiin liittyy myös kulttuurinen ulottuvuus. Suomessa omaa luovuutta on totuttu vähättelemään. Moni sanoo “en minä osaa piirtää edes tikku-ukkoja” ennen kuin on edes kokeillut. Tämä asenne on yksi suurimmista esteistä. Todellinen luovuus ei ole täydellistä suoritusta vaan jatkuvaa tutkimista. Monet ajattelevat, että luovuus kuuluu vain taiteilijoille tai tietyille ”luoville ihmisille”. Totuus on, että luovuus on jokaisessa meissä.

Luovuus taiteessa ja itseilmaisussa

Taiteellinen luovuus on erityinen, koska siinä yhdistyy ajatus ja tunne, tekniikka ja intuitio. Bianca Vinther kirjoittaa, että luovuus on kuin siemen, joka kätkee sisäänsä äärettömän potentiaalin. Et ehkä näe sitä heti, mutta tiedät sen olevan olemassa. Taiteessa luovuus ei ole pelkkää taitoa, vaan ennen kaikkea näkemisen tapa. Taiteilija ei katso vain sitä, mitä on edessä, vaan myös sitä, mitä voisi olla. Tämä kyky nähdä maailmaa eri tavalla erottaa taiteellisen ilmaisun tavallisesta havainnoinnista. Se on ajattelun muoto, joka yhdistää todellisuuden ja mielikuvituksen.

Suomalaiset taiteilijat, kuten Helene Schjerfbeck tai Akseli Gallen-Kallela, ovat hyvä esimerkki tästä: heidän teoksissaan näkyy henkilökohtainen näkökulma, joka muuttaa arkisen havainnon omaksi maailmakseen. Gallen-Kallelan teoksissa henkilökohtainen näkökulma näkyy ennen kaikkea siinä, miten hän tulkitsi arjen ja suomalaisen luonnon myyttiseksi ja symboliseksi todellisuudeksi. Hän ei kuvannut maisemaa sellaisenaan, vaan muunsi sen kokemukseksi ja kertomukseksi. Sen sijaan Schjerfbeckin luovuus näkyi siinä, miten hän riisui näkemänsä vähäeleiseksi, mutta tunteellisesti syväksi kuvaksi. Siinä missä Gallen-Kallela loi myyttistä maailmaa, Schjerfbeck suuntasi katseen sisäänpäin, kohti ihmisyyden ydintä.

Taiteellinen luovuus – näkemisen taito

Taiteessa luovuus tarkoittaa kykyä nähdä toisin. Vintherin mukaan taiteilijan tehtävä on rikkoa opittuja malleja ja antaa arjelle uusi muoto. Se voi tarkoittaa värien yhdistämistä vastoin sääntöjä, materiaalien rohkeaa kokeilua tai yksinkertaisesti uuden näkökulman löytämistä.

Taiteilija ei tarvitse täydellisiä välineitä ollakseen luova. Tärkeämpää on halu tutkia ja kokeilla. Kuten Blak.fi:n artikkelissa Väriopin perusteet todetaan, värit tarjoavat loputtomasti mahdollisuuksia ilmaisulle. Luovuus alkaa usein siitä hetkestä, kun rutiini murtuu ja tuttu työtapa saa väistyä uuden tieltä.

Luovuus ja muutos – elämän liike

Vintherin ajatus luovuudesta elämän liikkeenä tiivistää sen ytimen. Luovuus on jatkuvaa muutosta, ei pysyvä tila. Hän kuvaa elämää kahden akselin kautta: vaakasuora edustaa kaikkea, mitä “on pakko tehdä”, ja pystysuora kaikkea, mitä “rakastaa tehdä”. Luovuus kuuluu pystyakselille, sinne missä intohimo ja merkitys kohtaavat.

Tämä näkökulma tekee luovuudesta enemmän kuin taidon, se on tapa pysyä elossa henkisesti. Luovuus antaa mahdollisuuden käsitellä muutosta, löytää merkitystä ja rakentaa uutta. Maalaaminen, kirjoittaminen tai valokuvaus eivät ole vain harrastuksia, vaan väyliä jäsentää maailmaa. Taide toimii peilinä, joka näyttää, missä olemme juuri nyt.

Kuinka luovuutta voi kehittää ja ylläpitää

Luovuus ei ole staattinen ominaisuus, vaan taito, jota voi vahvistaa. Tutkimukset, kuten George Landin ja Sternbergin työt, osoittavat, että luovuus on synnynnäistä, mutta usein koulutus ja ympäristö kaventavat sitä. Onneksi sitä voi palauttaa harjoittelun kautta. Luovuutta tukevat uteliaisuus, kokeilu ja kyky kysyä “mitä jos”. Se kasvaa, kun tekee paljon, epäonnistuu usein ja oppii jokaisesta yrityksestä jotain uutta.

Luovuuden ylläpitäminen vaatii myös vaihtelua. Välineiden ja materiaalien kokeilu, kuten siirtyminen lyijykynistä akryylimaalaukseen tai digitaaliseen piirtämiseen, herättää uusia yhteyksiä. Sir Richard Bransonin periaate “Always Be Connecting the Dots” toimii hyvin myös taiteessa: luovuus on jatkuvaa pisteiden yhdistämistä. Lisää käytännön vinkkejä löytyy artikkelista Luovuuden kehittäminen – käytännön harjoituksia.

Luovuus on verbi

Bianca Vinther tiivistää kaiken yhteen lauseeseen: “Luovuus on verbi.” Se ei ole pysyvä tila eikä titteli, vaan jatkuvaa tekemistä. Luovuus syntyy joka kerta, kun uskallamme kokeilla, kyseenalaistaa tai nähdä toisin. Se ei ole kenenkään yksityisomaisuutta, se on ihmisyyden ydintä. Luovuus ei siis asu gallerioissa tai työpajoissa, vaan niissä hetkissä, joissa maailma näyttää hetken uudelta.

Lähteet

• What is Creativity? And why is it crucial for success?
• Creativity – Psychology Today
• Creativity in Art: The Ultimate Overview, Bianca Vinther, Medium