Lyijykynä ja grafiittikynien kovuusasteet – mitä ne oikeasti tarkoittavat?

Moni on varmasti joskus miettinyt, miksi toiset lyijykynät piirtävät pehmeästi kuin voilla ja toiset raapivat paperia kuin hiekkapaperi. Ero ei johdu pelkästään käsialasta tai paperin pinnasta, vaan itse kynästä, tarkemmin sanottuna sen kovuusasteesta. Lyijykynien ja grafiittikynien merkinnät, kuten H, HB ja B, eivät ole sattumanvaraisia, vaan ne kertovat paljon siitä, millaista jälkeä kynä tekee ja millaisiin käyttötarkoituksiin se soveltuu. Jokainen taiteilija tai harrastaja löytää ajan myötä oman suosikkinsa, mutta lähes kaikkien työkalupakista löytyy yksi tuttu luottokynä, ja sen syy selviää artikkelin lopussa.

Mitä kovuusaste kertoo ja miksi sillä on merkitystä

Lyijykynien varressa näkyvät kirjaimet ja numerot kertovat grafiitin kovuudesta ja tummuudesta. H tulee sanasta hard eli kova, ja B sanasta black eli musta. Mitä enemmän H:ta, sitä kovempi kynä ja vaaleampi jälki. Mitä enemmän B:tä, sitä pehmeämpi kynä ja tummempi viiva. HB asettuu näiden välimaastoon ja toimii yleiskynänä monissa tilanteissa. Esimerkiksi 2H tuottaa kevyen ja tarkan viivan, kun taas 6B piirtää pehmeästi ja tummaa jälkeä.

Kovuusaste vaikuttaa paitsi viivan sävyyn myös pyyhittävyyteen ja teroitettavuuteen. Kova kynä jättää kevyemmän jäljen, joka on helppo pyyhkiä pois, kun taas pehmeä kynä tarjoaa syvempiä varjoja mutta suttaa helpommin. Tämä ero määrittää sen, millainen kynä toimii missäkin vaiheessa työtä. Aloitusluonnos voi hyötyä kovasta H-kynästä, kun taas viimeistelyssä pehmeämpi B-kynä tuo kuvaan syvyyttä ja kontrastia. Itse lukeudun niihin taiteilijoihin, jotka käyttävät lähes ainoastaan B-kyniä, koska jälkeen voi vaikuttaa hyvin merkittävästi omalla tekniikalla.

Kaikki H- ja B-merkinnät eivät kuitenkaan käyttäydy samalla tavalla, vaikka numero olisi sama. Eri valmistajien kynissä on hienovaraisia eroja grafiitin koostumuksessa ja kovuudessa, mikä vaikuttaa sekä jäljen sävyyn että tuntumaan. Siksi on hyvä testata kynää ennen ostamista ja löytää se, joka tuntuu omassa kädessä luontevalta.

Pehmeän ja kovan kynän ero näkyy tyylissä ja jäljessä

Pehmeät kynät ovat monen taiteilijan suosikkeja, sillä ne tuottavat tummia, pehmeitä ja eläväisiä viivoja. Niillä voi rakentaa varjostuksia, luoda kolmiulotteisuutta ja tuoda teokseen syvyyttä. Grafiitti levittyy paperille herkästi, ja jälkeä on helppo kerrostaa. Pehmeä kynä sopii erityisen hyvin ilmaisulliseen piirtämiseen ja luonnoksiin, joissa liike ja rytmi saavat näkyä.

Kovat kynät taas tarjoavat tarkkuutta ja hallintaa. Niiden avulla syntyvät selkeät viivat, rakenteet ja pienet yksityiskohdat. H-asteen kynät eivät murene yhtä helposti, ja ne sopivat myös tilanteisiin, joissa tahraantuminen halutaan minimoida. Kova kynä on erinomainen työkalu esimerkiksi arkkitehtonisiin piirroksiin tai suunnitelmiin, joissa jokainen mittasuhde on tärkeä.

Moni aloittelija huomaa pian, että molemmille on oma aikansa ja paikkansa. HB on hyvä lähtökohta, mutta piirtämisen hallinta kehittyy vasta kokeilemalla eri kovuusasteita. Kynien välinen ero on hienovarainen, mutta se vaikuttaa lopputulokseen merkittävästi. Pehmeä kynä vaatii kevyttä otetta, kun taas kova kynä sietää painetta paremmin.

Oikean lyijykynän valinta ja huolto

Kynien valinta kannattaa tehdä oman työtavan ja tavoitteiden mukaan. Jos tavoitteena on varjostaa ja kokeilla sävyjen vaihtelua, paras ratkaisu on usean kovuusasteen setti, esimerkiksi 6B:stä 4H:hon. Tällaisella sarjalla voi rakentaa sekä vaaleita että tummia alueita ja hallita sävyjen liukumia tarkasti. Kirjoittamiseen tai tekniseen luonnosteluun riittää useimmiten 2B–2H, sillä ne pitävät kärjen terävänä ja jäljen siistinä. Lyijytäytekynät puolestaan sopivat yksityiskohtien viimeistelyyn, mutta eivät tarjoa yhtä laajaa sävyvalikoimaa.

Ennen ostamista kannattaa testata kynä paperilla. Jo kynän liukuminen ja grafiitin kiilto kertovat paljon sen laadusta. Hyvä kynä tuntuu tasapainoiselta kädessä ja reagoi herkästi painon vaihteluun. Laadukkaat kynäsarjat ovat myös tasalaatuisempia, mikä helpottaa sävyjen hallintaa. Siksi moni kokeneempi piirtäjä pysyy uskollisena yhdelle merkille.

Myös välineiden huolto vaikuttaa lopputulokseen. Pyyhekumin laatu on ratkaiseva, kun halutaan poistaa grafiittia ilman, että paperi vahingoittuu. Muovailtava pyyhekumi soveltuu erityisen hyvin varjostusten hienosäätöön. Teroitin taas määrittää kynän jäljen luonteen: terävä kärki antaa kontrollia, tylsempi kärki pehmeyttä. Paperin päälle kannattaa asettaa suojalehti, joka estää käden suttaamasta valmista piirrosta. Ja jos haluaa kokeilla jotakin uutta, grafiitin ja hiilen yhdistäminen tuottaa yllättävän voimakkaita kontrasteja.

Tutustu artikkeleihin Pyyhekumi taitelijan apuna mikäli haluat lukea lisää pyyhekumien käytöstä sekä Parhaat grafiitti- ja lyijykynäsetit piirustukseen – vertailu 2025, jos haluat täydentää välineistöäsi.

Miksi taiteilijoiden luottovalinta on usein HB

HB on kynä, joka tuntuu löytävän tiensä lähes jokaisen taiteilijan käteen, eikä syyttä. Se on täydellinen tasapaino kovan ja pehmeän välillä. Ei liian haalea, mutta ei myöskään liian tumma. HB reagoi herkästi painallukseen, jolloin sama kynä voi toimia sekä luonnostelussa että viimeistelyssä. Se ei suttaa helposti, mutta tuottaa silti riittävän tumman jäljen, kun sitä käyttää painokkaammin. Tämä monipuolisuus tekee siitä välineen, johon voi aina palata.

HB on usein ensimmäinen kynä, johon aloittelija tarttuu, ja viimeinen, jota kokenut taiteilija jättää pois. Se on kynä, jolla voi aloittaa koko teoksen, ensimmäisestä hahmotelmasta viimeiseen varjostukseen. Monet käyttävät HB:tä testikynänä myös muiden kovuusasteiden rinnalla, koska se antaa nopeasti tunteen siitä, miten paperi reagoi. Kun oma tyyli alkaa muotoutua, HB pysyy mukana, koska sen käyttö ei rajoita ilmaisua.

Piirtämisen maailmassa jokaisella kirjaimella ja numerolla on merkityksensä. Kun ymmärtää, miten kovuusaste vaikuttaa viivan laatuun, pyyhittävyyteen ja tunnelmaan, piirtämisestä tulee hallittua ja palkitsevaa. Oikea kynä ei ole pelkkä väline, vaan osa luovaa prosessia. Se on työkalu, joka muovautuu oman käden ja tyylin jatkeeksi. Kun seuraavan kerran tarttuu kynään, voi huomata, että se ei olekaan vain grafiittia ja puuta, vaan pienen mittakaavan taidetta.