Akryylimaali vai akvarelliväri – erot, ominaisuudet ja vinkit aloittelijalle

Maalaamisen aloittaminen on monelle inspiroiva hetki, mutta heti alkuun tulee usein eteen kysymys: kummalla olisi helpompi aloittaa, akryylimaalilla vai vesiväreillä eli akvarelliväreillä? Molemmat avaavat tien luovuuteen, mutta niiden käytössä on suuria eroja. Ne eroavat paitsi siinä, miltä ne näyttävät paperilla, myös siinä, miten ne käyttäytyvät ja mitä ne vaativat tekijältään. Akryyli on kuin intoa puhkuva maaliystävä, joka kuivuu ennen kuin ehdit kissaa sanoa. Akvarelli taas virtaa rauhallisesti paperilla ja palkitsee kärsivällisen.

Akryylimaalin ominaisuudet ja käyttökohteet

Akryylimaali on monipuolinen ja voimakas väline, jota voi käyttää lähes mille tahansa pinnalle. Se on paksua ja peittävää, ja sen kuivuttua pinta muuttuu joustavaksi ja kestäväksi. Tämän vuoksi akryylimaalilla voi maalata paperin lisäksi esimerkiksi kanvaasille, puupinnalle tai kivelle. Se on erityisen suosittu sekatekniikoissa, joissa yhdistetään eri materiaaleja ja tekstuureja.

Koska akryylimaali kuivuu nopeasti, se antaa mahdollisuuden työskennellä kerroksittain ilman pitkiä odotuksia. Nopeus on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Maali jähmettyy helposti palettiin, jos sitä ei puhdista heti. Siksi monet maalarit pitävät erillistä vesiastiaa ja kostutettua palettia työskennellessään. Akryylimaalia voi käyttää sellaisenaan tai ohentaa vedellä niin, että se lähes muistuttaa vesiväriä.

Akryylin ohentaminen avaa aivan uusia mahdollisuuksia. Ohuina pesuina sitä voi käyttää lähes vesivärimäisesti, jolloin lopputulos saa keveyttä ja ilmavuutta. Akryyli ei ole pelkkä paksu ja peittävä maali, vaan väline, jolla voi rakentaa pinnan rakenteita ja kerroksia hallitusti.

Akvarellien luonne ja valon hallinta

Vesivärit ovat herkkiä, mutta palkitsevia. Niiden kauneus perustuu siihen, että paperin valkoinen pinta jää osittain näkyviin ja heijastaa valoa läpi ohuiden värikerrosten. Jokainen siveltimen veto on kuin keskustelua veden ja pigmentin kanssa. Jos toinen vie liikaa, lopputulos voi muuttua sameaksi. Laadukkailla akvareliväreillä on kuitenkin myös mahdollista tehdä peittävää pintaa voimakkaallakin kontrastilla. Vesivärien käyttö vaatii siis paitsi taitoa, myös malttia.

Värit levitetään ohuina, vesiliukoisina kerroksina. Koska ne ovat läpikuultavia, vaaleat sävyt on maalattava ensin, sillä ne eivät peitä tummia alueita. Paperin laatu on tässä ratkaisevaa. Tavallinen piirustuspaperi ei kestä vesimäärää, vaan kupruilee, repeää ja menettää imukykynsä. Hyvä akvarellipaperi toimii sekä rakenteena että valonlähteenä. Sen pintakuvio sitoo pigmenttiä ja toistaa värit toivotulla tavalla.

Vesivärien erityinen piirre on niiden uudelleenaktivoituvuus. Kuivunut maali herää henkiin, kun siihen koskettaa märällä siveltimellä. Tämä antaa mahdollisuuden hienovaraiseen säätämiseen ja pienten virheiden pelastamiseen. On kuitenkin yksi tekniikka, jolla voi oikeasti korjata virheitä peittämisen sijaan. Se perustuu värin poistamiseen kostealla paperipyyhkeellä ja toimii yllättävän hyvin, kunhan ajoitus on täydellinen.

Akryyli ja vesiväri rinnakkain – selkeät erot

Akryyli ja akvarelli eroavat toisistaan lähes kaikessa, vaikka molemmat ovat vesiliukoisia. Akryylin pigmentti on tiivistä ja peittävää, mikä tekee väreistä syviä ja voimakkaita. Vesivärin lumous taas on sen keveydessä ja läpikuultavuudessa. Valo heijastuu paperista ja luo maalaukseen eloa, jota mikään muu maali ei täysin jäljittele.

Kuivumisen suhteen akryyli on nopea kuin ajatus. Se vaatii ripeyttä ja ennakointia, koska kuivuttuaan sitä ei voi enää pehmittää. Vesiväri sen sijaan kuivuu hitaasti ja sallii hienovaraisen sävytyksen, mutta jokainen kerros täytyy suunnitella tarkasti, sillä uudet vedot voivat liuottaa ja sekoittaa vanhat värit. Tässä kohtaa värien käyttäytymisen ymmärtäminen auttaa valtavasti. Väriopin perusteet – selkeä johdanto väriympyrään ja värien yhdistämiseen auttaa hahmottamaan, miten sävyt sekoittuvat ja miten vastavärit toimivat kummassakin maalissa eri tavoin.

Akryylin etuna on sen kyky korjata virheitä. Jos jokin kohta epäonnistuu, sen voi yksinkertaisesti maalata piiloon. Vesivärillä tämä ei onnistu, sillä väri on aina osittain sidottu paperin pintaan. Siksi vesivärimaalaus vaatii ennakointia ja luottamusta siihen, että jokainen kerros löytää paikkansa. Tämä tekee lopputuloksesta usein kevyen ja ilmavan, mutta myös ainutlaatuisen.

Kumpi maalaustekniikka sopii aloittelijalle

Vasta-alkajalle molemmat maalaustekniikat voivat toimia, mutta eri syistä. Vesiväri sopii niille, jotka pitävät suunnitelmallisuudesta ja rauhallisesta etenemisestä. Se on erinomainen tapa opetella sävyjen hallintaa ja valon käyttöä. Vesiväreillä maalaaminen on myös siistiä, välineitä on vähän ja ne on helppo ottaa mukaan ulos luonnonvaloon. Ulkona työskentely onnistuu kevyellä vesivärisetillä ja vesiväripaperilehtiöllä.

Akryyli puolestaan vetoaa spontaaniin tekijään, joka haluaa kokeilla ja nähdä tuloksen heti. Se tarjoaa anteeksiantavan alustan, sillä virheet voi peittää ja väriä voi lisätä loputtomasti. Aloittelijoiden kannattaa aloittaa perusväreistä: punainen, sininen, keltainen, musta ja valkoinen riittävät pitkälle. Näin oppii nopeasti ymmärtämään värien logiikkaa ja kontrastia.

On myös olemassa tekniikka, jossa nämä kaksi kohtaavat. Vesiväripohjalle maalataan akryylikorostuksia. Se yhdistää vesivärin herkkyyden ja akryylin peittävyyden ja toimii loistavasti esimerkiksi abstraktissa taiteessa tai sekatekniikkatöissä. Siitä saa helposti oman tunnusomaisen tyylin. Akvarellien kanssa sopii erityisen hyvin guassit, jotka muistuttavat akvarelleja hyvin paljon, mutta ovat peittävämpiä.

Käytännön vinkit ja välineet

Akryylimaalauksessa välineet vaikuttavat paljon lopputulokseen. Maalia kannattaa annostella vain vähän kerrallaan, sillä se kuivuu nopeasti paletille. Muistan ensimmäiset akryylimaalauskokeiluni, jolloin sekoitin maalia ainakin kymmenen kertaa liian suuren määrän tarpeeseen nähden. Pieni määrä siis riittää yllättävän pitkälle! Puhdista siveltimet heti käytön jälkeen, sillä kuivunut akryyli ei irtoa edes kuumalla vedellä, ainoastaan mekaanisesti hangaten (pinnasta riippuen). Säästösyistä on järkevää ostaa suurempia tuubeja perusväreistä ja sekoittaa muut sävyt itse. Se opettaa värioppia ja vähentää jätettä. Paletti, vettä ja muutama hyvä eri kokoinen sivellin riittävät pitkälle.

Vesivärien kanssa tärkeintä on hallita veden määrä. Liikaa vettä tekee paperista löysän ja värit sameiksi. Pehmeät, luonnonkarvaiset siveltimet sopivat vesivärille parhaiten, sillä ne pitävät paljon vettä ja vapauttavat sen tasaisesti. Paperin alle voi asettaa paksun kartongin tai maalausalustan, joka pitää pinnan suorana. Itse tykkään kiinnittää paperin siististi reunoistaan maalausalustaan maski- tai maalarinteipillä ja poistaa teipit kun maalaus on kuivunut kokonaan.

Riippumatta siitä, kumman maalin valitsee, välineiden huolto on yhtä tärkeää kuin itse maalaaminen. Puhdas paletti ja hyvin säilytetyt värit säästävät sekä aikaa että hermoja. Oikeanlainen valaistus tekee työskentelystä sujuvampaa. Esimerkiksi päivänvalovalaisin on erinomainen valinta maalauspisteelle. Järjestyksellä ja rutiineilla välttää sen, että seuraava maalaus alkaa kiireisellä välineiden metsästyksellä.

Inspiraatiota jatkoon

Maalauksen oppiminen ei tapahdu yhdessä illassa, mutta jokainen kokeilu vie eteenpäin. Kun perustekniikat alkavat tuntua tutuilta, kannattaa rohkeasti yhdistellä erilaisia materiaaleja. Pidä mukanasi luonnoskirjaa, johon voit kerätä väriharjoituksia ja muistiinpanoja sävyistä, jotka miellyttävät silmääsi. Väriympyrän avulla opit näkemään, miksi tietyt sävyt toimivat yhdessä ja toiset riitelevät. Lopulta tärkeintä ei ole, millä maalaat, vaan se, että aloitat.